...edellinen sivu     seuraava sivu...

Kuva 106. Ovi todellisuuteen

10. Elämän värit

Meidät on pantu elämään vankilassa, jonka suljetun oven takaa näemme hämärästi häämöttävän jotakin, mutta emme tiedä mitä. Moni ei edes halua katsoa ovelle, sillä pimeä huone tulvii värikkäältä näyttävää informaatiota, johon vuorovaikutussuhteessa elämme. Mutta voiko ihminen olla pelkkä ulkoapäin tuotetusta informaatiosta riippuvuussuhteessa oleva tahdoton orja? Eikö jokainen meistä haluaisi itsekin elää oikeasti, scifi-seikkailujen katsomisen asemesta mennä itsekin mukaan todellisen elämän seikkailuun? Emmekö me kaikki haluaisi päästä vapauteen, jos vain voisimme, uskaltaisimme ja tietäisimme miten?

Kuinka pimeä onkaan leiskuvien keinovärien, sähköisesti tuotettujen korvikeaistimusten maailma! Niinpä emme osaa enää elää, emme kykene mihinkään todellisiin tunnesuhteisiin, sillä meiltä on kadonnut oma sielumme, josta on tullut vain keinotodellisuuden peili. Luulemme meillä olevan rajattoman valinnanvapauden, mutta voimme valita vain meille annetuista vaihtoehdoista.

Me aherramme ylempiemme alaisina, ostamme mainosten manipuloimina, äänestämme galluppien ja lehtien meille tarjoilemia ehdokkaita, eläydymme TV-yhtiöiden ja elokuvateollisuuden draamoihin. Todellisesti ajattelevina ja tuntevina ihmisyksilöinä me olemme kadonneet tähän miljardien muiden muodostamaan Maailmaverkon hermosolujen massaan.

On tietysti niin, että jokapäiväiseen työhönsä tai kotinsa kuvaruutujen äärelle sidottu informaationarkomaani ei edes tiedä olevansa koukussa, vaan hän alkaa pitää silmillään ahmimaansa todellisuutta alitajuisesti todempana. Ja kuitenkin, jossain sisällä tuntuu, että kaikki ei ole kunnossa, että elämästä puuttuu jotain elintärkeää. Ikään kuin ei eläisi lainkaan, ikään kuin mikään ei ole minkään arvoista.

On ovi, joka johtaa todelliseen maailmaan. Se joka uskaltaa avata sen, voi vasta alkaa nähdä, mitä sen takana tapahtuu. Vain jos itse tahdot ja uskallat irrottaa itsesi Median tajuntaasi kytkemistä johdoista, voit päästä pakoon keinomaailmaa. Vain raivaamalla aikaa henkiselle kasvullesi, voit alkaa kehittyä ihmisenä. Vetäydy hetkeksi yksinäisyyteen, lähde luontoon, sulje silmäsi uskoen ja toivoen, ja avaa ne, niin maailmasi voi alkaa muuttua.

Älä anna hukuttaa itseäsi Informaatiovirran mustiin syövereihin, vaan pelastaudu ylös kuoleman joesta! Lopeta maailmanlaajuisen Jättiläiskoneiston aivoillesi loihtiman keinotodellisuuden aikaansaama elämätön elämä ja ala elää todellista, omaa elämääsi! Silloin alat vähitellen nähdä todellisia värejä. Kadottamasi sielun ja ruumiin kyvyt palaavat ja sinä alat nähdä, ajatella ja tuntea sellaista, mitä et koskaan ennen kyennyt.

Sinä näet kuolleessa materiassakin, kallioiden juonteista aina taivaan kaukaisiin tähtisumuihin, modernia taidetta verrattomasti väkevämpää abstraktia ilmaisua. Näet ikiaikaisen Kaikkeuden merkin, tähtitaivasta muistuttavan hopeisen kimalluksen aurinkoa hohtavilla sinisillä aalloilla, tunnet kesäyön hämyn samettisen herkkyyden. Taivas alkaa liekehtiä ihmeellistä tulta. Vihreää, punaista ja sinistä kaikkialla! Elämän värejä leiskuu koko luonnon eläin- ja kasvikunta!

Kuva 127. Elinikäisesti yhdessä
Kuva 136. Me tykätään toisistamme	126. Pikkusisko opettelee luistelemaan

Mutta todelliset värit eivät ole ainoastaan ulkoisia, sielumme värit ovat ensisijaisesti luonteeltaan sisäisiä. Vain ihminen ihmisen kanssa, ystävä ystävän kanssa, rakastunut toisen rakastuneen kanssa voi saattaa sielumme puhkeamaan todellisiin väreihin. Vain peilaamalla itseämme toisiimme voimme nähdä omat ja toistemme värit. Vain uskaltamalla kokea itsesi Suuren Kaikkeuden lapsena, voit saada takaisin kadottamasi ihmettelyn ja nöyrän kysymisen, sillä se, joka lakkaa ihmettelemästä ja kysymästä on lakannut ajattelemasta ja on jo eläessään kuollut.

Kuva 118. Synttäreillä

Kuva 134. Muistoja nuoruudesta

Kuva 138. Intialainen prinssi ja hänen aitinsä

Kuva 139. Hulluja...

Elämän värejä on lapsuuden leikeissä, elämän värejä on nuoruuden kiihkossa, elämän värejä on vanhuksen elämänkokemusten tuomissa uurteissa, elämän värejä on aikuisen lapsenmielisessä hulluttelussa!

Elämän väreihin kuuluvat lihavat ja laihat, mustat ja valkoiset, melankoliset suomalaiset ja värikkäät intialaiset!

Elämän väreihin kuuluvat myöskin epäonnen ja menetyksen värit, surun ja murheen värit, ihmiselämän raunioiden kokeminen ja tunteminen.

Elämän värejä kimaltelee kyynelten kristalli, sillä vain tunteva, elävä ja todellisesti kokeva ihminen osaa edes itkeä.

Kuva 142. Ihmisraunio

Kuva 143. Kipeät muistot

Eläköön-huuto Elämän Väreille!

"Olin kuollut, mutta heräsin eloon. Elämän oppiminen, sen värien näkeminen ja niiden käyttöön harjaantuminen ei silti ole vielä ohi! Työlästä ja vaikeaa on vanhana oppia uutta. Nousen ja kaadun, nauran ja itken, toivon ja petyn, mutta minä haluan jatkaa matkaani. Elämä on kuin sankka tutkimaton metsä, jonka lävitse minun on löydettävä tie - Minun Tieni!"

Kuva 146. Värien löytyminen 1.	Kuva 147. Värien löytyminen 2.
Kuva 148. Matka jatkuu...

...edellinen sivu     seuraava sivu...

Näyttelyn esittely | Elisan avoin kirje

Osa 1. Raunioita, bittejä, mielettömyyttä

Johdanto osiin 2. - 9.
Osa 2. Kaupungin valot | Osa 3. Faarao ja Orja | Osa 4. Muurien suojassa
Osa 5. Ruoskijan loppu
Osa 6. Herääminen kevääseen | Osa 7. Meren ja metsän sylissä | Osa 8. Värien jäähyväiset | Osa 9. Musta ja Valkea Kuolema

Osa 10. Elämän Värit