Victor A. FinnBerg:
Elämän Värit
näyttely sanoin ja kuvin


Kasvihuoneilmiössä 22.7.2006 - 9.5.2008
(www.kasvihuoneilmio.fi)

Kaikki myynnissä olevat valokuvat
myydään Kasvihuoneilmiön kautta.

Näyttelyn esittely | Elisan avoin kirje

Osa 1. Raunioita, bittejä, mielettömyyttä

Johdanto osiin 2. - 9.
Osa 2. Kaupungin valot
Osa 3. Farao ja Orja
Osa 4. Muurien suojassa
Osa 5. Ruoskijan loppu
Osa 6. Herääminen kevääseen
Osa 7. Meren ja metsän sylissä
Osa 8. Värien jäähyväiset
Osa 9. Musta ja Valkea Kuolema

Osa 10. Elämän Värit

...edellinen sivu     seuraava sivu...


Kuva 1. Aamun koitto (Victor A. FinnBerg)
Kuva 1. Aamun koitto

Aamun koitto

Tuhansia tähtitaivaan jalokiviä silmissään,
kauniina kuin Kuu,
syntyy ajan Yössä Aamu.

Auringon kultaa hiuksissaan,
pelottavana kuin soturi,
nousee keskellemme Vapaus.

Viattomana kuin lapsi,
itsekkäitä varaumia vailla,
saapuu luoksemme Ystävyys.

Totuudellisena ja uskollisena,
puhtaana kuin koskematon neitsyt,
täyttää meidät Rakkaus.

Mustana kuin salaisuus,
nousee uusi aika
tuskan ja rakkaudettomuuden ihmismerestä.

Alaston, vailla koristuksia on sen alku,
mutta se puetaan Kuningattaren kultaan
ja purppuraan.

Ruusunpunainen ja liljanvalkea
humalluttavantuoksuinen Neito
tuo mukanaan elämän ja kadotetun uskon.

Eläköön vapaus!
Eläköön ystävyys!
Eläköön rakkaus!

Satakoon koko taivas kultaisia, hopeisia,
sinisiä, punaisia, keltaisia ja vihreitä tähtiä!
Hehkukoon koko maailma paratiisin väreissä, elämän väreissä!

 


Kuva 2. Kiven voima (Victor A. FinnBerg)
Kuva 2. Kiven voima

Kiven voima

Kuin raskas kuumuudesta hehkuva kivi,
kuin yötaivaalta putoava meteoriitti,
iskeytyy keskuuteemme Totuus.

Se sytyttää palamaan kaiken, mikä ei tulta kestä.
Se pirstoo valheelliset ajatusrakennelmamme.
Se rikkoo hempeämieliset kuvitelmamme.
Se tuomitsee ja rankaisee häpeämättömyytemme.

Sen iskun leimahdus paljastaa koko länsimaisen kulttuurimme näennäismoralismin.
Se murskaa kristillisen avioliitto-ihanteen paljastaen sen kertakäyttömoniavioisuudeksi.
Se julistaa synniksi ja pätemättömiksi kaikki viralliset ja epäviralliset parisuhteet, jotka eivät rakkaudesta ole syntyneet ja joita ei rakkaudella ylläpidetä.

Sen räjähdys julistaa uuden vallankumouksen.
Sen paineaallot panevat poliitikkojen ja rahan palvojien, pappien ja kulttuurieliitin korvat soimaan.
Se iskee koteihin ja työpaikkoihin.
Se mitätöi Virtuaalitodellisuuden ja katkoo Suuren Seitin.

Kiven voima on ikuinen. Totuutta ei koskaan voi tuhota. Vaikka se pilkattuna tahdottaisiinkin unohtaa, se nousee aina - yhtä varmasti kuin aurinko yön jälkeen. Se ei heti saa osakseen ymmärrystä, mutta lopulta on se aina kaikkien kunnioittama aikansa tuomari.

Aamuöisen räjähdyksen jälkeen, sirpaleiden pudottua, pölyn laskeuduttua, tulen sammuttua, henkiin jääneet nousevat ylös, katsovat aamutaivaan rannalle ja näkevät aamunkoiton ensisäteet, uuden ajan alun.

 


Kuva 3. Menneisyys tuomitsee nykyisyyden (Victor A. FinnBerg)
Kuva 3. Menneisyys tuomitsee nykyisyyden
Kuva 4. Jumalan ja arvojen hautausmaa (Victor A. FinnBerg)
Kuva 4. Jumalan ja arvojen hautausmaa
Kuva 5. 2000 vuotiaan nuorennusleikkauksia (Victor A. FinnBerg)
Kuva 5. 2000 vuotiaan nuorennusleikkauksia
Kuva 6. FinnBergin synty (Victor A. FinnBerg)
Kuva 6. FinnBergin synty
Kuva 7. Muovirakkautta (Victor A. FinnBerg)
Kuva 7. Muovirakkautta
 8. He ruoskivat sinulle täydellisen tyydytyksen! (Victor A. FinnBerg)
Kuva 8. He ruoskivat sinulle täydellisen tyydytyksen!
Kuva 9. Raunioiden yö (Victor A. FinnBerg)
Kuva 9. Raunioiden yö
Kuva 10. Megapolin yö (Victor A. FinnBerg)
Kuva 10. Megapolin yö
Kuva 11. FinnBerg rimpuilee Werkossa (Victor A. FinnBerg)
Kuva 11. FinnBerg rimpuilee Werkossa
Kuva 12. Taidetta vai Super-Hyper-Megalomaniaa? (Victor A. FinnBerg)
Kuva 12. Taidetta vai Super-Hyper-Megalomaniaa?
Kuva 13. Lordi - Suomalaisen työn ja nekrofilian sankari (Victor A. FinnBerg)
Kuva 13. Suomalaisen työn ja nekrofilian sankari
Kuva 14. "...ja koko kansa teki itselleen pirunsarvet ja hallelujasi Kuoleman Herralle..." (Victor A. FinnBerg)
Kuva 14. "...ja koko kansa teki itselleen pirunsarvet ja hallelujasi Kuoleman Herralle..."

1. Raunioita, bittejä, mielettömyyttä

Vain tuhatvuotiset rauniot ja savuavat tuhkaläjät jäivät jäljelle menneestä. Vanha kulttuurimme ja entinen elämänmuotomme katosivat emmekä ehtineet edes viettää hiljaista hetkeä niiden kuoleman muistoksi.

Ei ole jäljellä enää mitään mistä pitää kiinni. Vanhat sanat ja asiat muuttuivat joko täysin merkityksettömiksi tai vastakohdikseen. Informaation määrä heikensi sen laadun lopulta lähes olemattomiin, eikä suuressa Maailmankaupungissamme ja sen pikkukylissä kukaan eikä mikään ollut enää sitä, miltä näytti. Kasvotonta persoonatonta massaa hallitsivat kaikkein ahneimmat ja hävyttömimmät. Hyväntekijöinämme esiintyvät omatunnottomat öykkärit johtivat niin politiikkaa, uskontoa, viihdettä kuin taidettakin. Häpeän- ja kunniantunto tulivat tuntemattomiksi käsitteiksi.

Ikiajoiksi graniittiin hakattu ja pronssiin valettu menneisyys tuomitsee meidät vaieten. Pää raskaasti painuksissa se suree elämänmenoamme, puristaa kätensä Lakiin, lyö Oikeuden nyrkillä ja ratsastaa pois luotamme sinivalkeassa lippusaatossa.

Historiamme sankarihahmojen takana kaatuu päällemme koko kansallinen häpeämme: galluppien ja lööppien avulla ylläpidetty näennäiskansanvalta, julkkisten, noiden julkeuden esitaistelijoiden harvainvalta.

Jäljelle jäi pelkkä itsemme ja toistemme huvittaminen: kevyttä viihdettä ja pelkkiä vitsejä kaikkialla. Kaikki elämänarvomme, paitsi yksi, katosivat, eikä mitään otettu enää vakavasti, paitsi yhtä: rahaa.

Joka puolella näkyi ja kuului: "säästä!", "halvalla!". Niinpä kulutushyödykkeiden laatu laski jatkuvasti, sillä kaikki halusivat tuntea halvalla ostamisen mielihyvän. Vaikka tämä "paskaksi" kutsuttu halpa tulikin sekä koko yhteiskunnan että kuluttajan kannalta lopulta kalliimmaksi, säästämisen hetkellinen nautinto voitti silti järjen.

Hautausmailla harrastettiin toki vielä vanhoja arvoja, ainakin nimellisesti, sinnehän ne oikeastaan kuuluivatkin. Siellä kaikui vanha veisuu ja ikivanhat lohdutuksen sanat, mutta kukaan ei niitä enää ymmärtänyt eikä muualla niitä olisi haluttu edes kuulla. Kirkoista tuli Jumalan hautoja, ne muovitettiin sisältä ja pyhitettiin armollisesti hymyilevälle muovijumalalle.

Tyhjyyttään lepattivat herätyskokousten teltat tuulessa. Silti jaksoi vielä niiden sisällä joku tanssia. Seniilit sananjulistajat puristivat epätoivoisesti raamattua, kohottivat voipuneet kätensä ylös merkiksi siitä, että parituhatta vuotta vanhojen aina samojen uutisten luku uutistulvan uhreille ei koskaan lakkaa. Saman sanoman rap-esityksiksi ja kaiutinmölyksi muuntaminen kuului jo muutenkin naurunalaiseksi tulleen ikälopun kristinuskon viimeisiin nuorennusyrityksiin.

Uskollista ystävyyttä ja rakkautta ei enää ollut; pelkkää toisen hyväksikäyttöä. Viettelevästi pukeutuneet kyltymättömien vampyyrien kaltaiset nymfomaanit saalistivat yhä uusia uhreja. Rakkaussuhteet olivat räikeimmillään joko julkkisten nimillä siivestävien "salarakkaitten" temppuja, kirkon siunaamaa kertakäyttömoniavioisuutta tai pelkkää tunteetonta irtosuhdeseksiä, alaikäisten saadessa ainoan sukupuolivalistuksensa pornofilmeistä.

Ja koko kansa, sen johtajista imeväisiin asti, teki itselleen pirunsarvet, hallelujasi Kuoleman Herralle sekä sen langenneille enkeleille. Itsetuntoamme kohottavaksi kansallissankariksi tuli muumionukkea heiluttava narrin ja nekrofiilin risteymä, sillä kuoleman ja pahuuden symbolikielestä tuli hänen ansiostaan kansanhuvia.

Julkinen taide, kulttuuri ja viihde muuttuivat pelkiksi itseään toistaviksi jättiläisspektaakkeleiksi. Kuin polttoaineensa loppuun kuluttanut tähti, ne paisuivat punaisiksi jättiläisiksi, joiden sisällä oli energiaa tuottava ydinreaktio jo aikoja sitten tauonnut. Valkokankailla seikkailivat ihmetekoja tekevät koko maailman pelastajat, kyber-ajan messiaat, taistellen jättiläismäisiä koneita ja vihertävää verta roiskuttavia hirviöitä vastaan. Suurkaupunkien kaduilla kulki ulkoilmataidetapahtumiin kuuluvia jättiläisihmisiä ja -eläimiä. Niin kuva-, sana- kuin säveltaidekin muuttuivat pelkäksi sisällöttömäksi muodoksi, sillä kellään ei oikeastaan ollut enää mitään näytettävää saatikka sanottavaa. Ihmisten kyltymättömään viihdenälkään tehtiin yhä uusia TV-sarjoja ja pikaisesti selailtavia kuvalehtiä, sillä kaikkea piti olla paljon ja kaiken olla halpaa, helppoa ja nopeaa.

Maailmanlaajuisiin tietoverkkoihin kytkettyinä tuli meistä lopulta pelkkiä hermosoluja jättiläismäisissä Maailmanaivoissa. Globaali Virtuaalitietoisuus, planeettamme Kokonaistajunnantila, käytti vertamme, lihaamme ja aivojamme ominaan. Meidän ja miljoonien tietokoneitten yhteenliittymisestä syntyi maailmanhistorian mahdeista ja diktatuureista suurin ja hirvittävin, kaikki maa- ja kielirajat ylittävä Informaatioimperiumi, joka houkutteli meidät takertumaan Seittiinsä. Niinpä me kadotimme kykymme elää todellista elämää, yhteyden luontoon, todelliset tunteemme ja ihmisyytemme. Kokonaan uusi eliölaji syntyi planeetallemme, ihmisen ja koneen yhteenliittämisestä syntyvä kyborgi, nautinnosta toiseen tahdottomana harhaileva addikti, pelkkään informaation kuluttamiseen ja tuottamiseen ohjelmoitu zombi.

...edellinen sivu     seuraava sivu...

Näyttelyn esittely | Elisan avoin kirje

Osa 1. Raunioita, bittejä, mielettömyyttä

Johdanto osiin 2. - 9.
Osa 2. Kaupungin valot | Osa 3. Faarao ja Orja | Osa 4. Muurien suojassa
Osa 5. Ruoskijan loppu
Osa 6. Herääminen kevääseen | Osa 7. Meren ja metsän sylissä | Osa 8. Värien jäähyväiset | Osa 9. Musta ja Valkea Kuolema

Osa 10. Elämän Värit